Sivu Paholaisen Päiväkirjasta

CMX

Metallinen terä uurtaa vaon metalliseen levyyn

Pyörät jotka pyörii eivät tunne häpeää

Uni ehtyy järjestelmän reunaan telakoituneilta

Heräävätkö sondin upotessa aurinkoon

Pahuus on kuin aine jota tutkii kunnes sekoaa

Hyvyys seuraa tilan sähköjännitteitä leutona

Kasvot ovat kartta, joihin heijastettu avaruus

Kaartuu kunnes paino sortuu horisontiksi



Kaipasitkaikkeakaipasitpaljonotithaitvaaditsait

Etsitlöysitenemmänhalusitjanositsyvempäävirtaa



älä koske kun et tiedä, suunta vaiko tilavuus

Valominuuteissa mitattava kylmä etäisyys

Täältä sinne missä joukot taivaalliset leiriytyy

Vuosituhansissa laskettuna maasta päin

(Käynnistäkää moottorit)



Kerran muistan tietäneeni kaiken ikuisuudesta

Kerran osanneeni kaiken taivaanmekaniikasta

Pelkäsinkö liikaa sitä ääntä joka komentaa

Unohdinko liikaa siitä mitä valta velvoittaa

Joukkomme on väsyneet ja voitto kaukana

Me haluamme aineen ikuisesti jatkavan

Laajentumisliikehdintää kunnes pimeys vallitsee

Vihollinen lisäentropiaan kajoaa



He kiroavat nimen sen, vaikka olen itse aine