Maa oli märkä ja tumma
ja taivas kuin sokerilientä.
mun suussa maistui kardemumma ja kahvi
me käveltiin pellonviertä
kun mentiin seuraamaan auringonpimennystä
aamulla varhain kun suu on kuiva ja iho höyryää
Ja silloin painauduin sinuun niinkuin auringon syleilyyn ui kuu
ja sä kuiskasit vielä meidän avulla maailma pelastuu
ja jos en muuta niin sen tiedän et sinä hetkenä rakastin
kun päivä oli nuori ja ihanasti sekaisin
Tuuli hyväili nuorta viljaa
niin arkaa ja vaaleanvihreää
me seistiin aivan hiljaa
mä tuskin uskalsin hengittää
jossain kauempaa kuunneltiin radiosta
tietoja kuusta ja miltä näyttää varhaisaamun sää
Ja silloin painauduin sinuun...
Ja kun pimeys tuli, se tuli nopeaan
linnut nousi taivaalle huutamaan
mä meinasin itkuun purskahtaa
käviks tässä sittenkin näin
me puhuttiin
mitä jos me jäädään pimeään
voimattomina hetkeen värisemään
jäänteiksi maailmaan jäähtyvään
tuijottamaan ylöspäin
Ja mä painauduin sinuun..
