Mitähän tuostakin tulevi,
Tulenhengen helpehistä
Takoiskun tuoksinasta,Vasarasta vaskisesta?
Taon totta taakakseni,
Unhon unta uskokseni
Hopiaista hoivakseni,
Vaskivartta viereheni.
Ihminen on liian hento,
Naisenpuoli liian heikko
Helposti se tuhoutuvi,
Kukistuvi, haurastuvi.
Tämä naikko, oma eukko,
Kaikin puolin on ikuinen
Säihkyvämpi aamunkoittoo,
Maailmoja kestävämpi.
Eihän ilmoisna ikänä
Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin,
Vaskineito vertaiseni.
Pakisevat yhdet paljon,
Toiset tyhjiä panevat
Arvelevat vaimoani,
Kadehtivat kultiani.
Huhuilevat hulluksikin,
Ja mielipuolena pitävät.
Kansa kulta miulla ompi,
Vaimo vahva vaskest luotu.
Eihän ilmoisna ikänä
Jätä hän ei minnuu yksin,
Kultanainen kaunoiseni,
Vaskineito vertaiseni
Taon totta taakakseni,
Unhon unta uskokseni
Hopiaista hoivakseni,
Vaskivartta viereheni.
Ihminen on liian hento,
Naisenpuoli liian heikko
Helposti se tuhoutuvi,
Kukistuvi, haurastuvi.
Tämä naikko, oma eukko,
Kaikin puolin on ikuinen
Säihkyvämpi aamunkoittoo,
Maailmoja kestävämpi.
Eihän ilmoisna ikänä,
Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin,
Vaskineito vertaiseni
Tajuan nyt senkin viimein,
Nyt sen kaiken ymmäränkin
Otan rauan, temmon tulta,
Turmioksi Kultanaisen
