Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot lapset jos ne kiinni sai.
Perinteisen miehen kohtalon
halus' vältää poika tuo.
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo.
Muuten juon talon.
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin.
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalonkoura juottaa väkijuomaa.
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin.
kohti laukkaa viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa.
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa,
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan,
kun työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.
Tämä tuhansien murheelisten laulujen maa
joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa,jonka itsesäälin määrää
ei mitaa järki eikä eikä kärki määrää.
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
ja Einarin epätoivosta ne kertovat
